Kuikkauksia – hipaisuja teksteistä 

Välinpitämättömyyden anatomiaa

Albert Camus Sivullinen (1942)
Suomennos

Albert Camus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa. Toisen maailmansodan aikana Albert Camus toimi Ranskan vastarintaliikkeessä. Camus’n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1942), Rutto (1948), Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957.

Sain luettavakseni Albert Camus’n ohuehkon esikoisteoksen. Se kertoo Algeriassa asuvasta ranskalaismiehestä, Meursaultista. Päähenkilö kuvataan kunnianhimottomana, elämäänsä välinpitämättömästi, lähes apaattisesti suhtautuvana miehenä. Kertomus alkaa kuvauksella hänen äitinsä kuolemasta. Meursault kokee äitinsä kuoleman yhdentekevänä asiana. Hän käy äitinsä valvojaisissa ja hautaa hänet. Meursault’n suhde äitiinsä kulkee mukana juonessa aivan kirjan loppusivuille asti.


Meursault  jatkaa ajelehtivaa elämäänsä ja kirjan ensimmäisen osan päättää Meursault’n suorittama murha. Murhaa edelsi yhteenotto arabien kanssa. Meursault kohtaa yhden arabin rannalla ja heidän välillään tilanne johtaa siihen, että Meursault painaa aseen liipaisinta. Sen jälkeen hän ampuu vielä neljä kertaa uhriaan.

Kirjan toinen osa kertoo Meursaultin syyllisyyden tutkimisesta ja oikeudenkäynnistä, jossa Meursault tuomitaan. Meursault ei löydä teolleen syytä katua, eikä hän löydä syytä ampumiseensa. Hän ei kuitenkaan kiistä, eikä liiemmin yritä puolustella tekoaan. Meursaultia pikemminkin harmitti teko kuin kadutti.

Välillä kerrotaan, kuinka Meursault kokee viettämänsä ajan vankilassa. Kirjan loppupuoli kuvaa  oikeudenkäyntiä, jossa Meursault nähdään syyllisenä jopa äitinsä murhaan ja erääseen isänmurhaan, joka  oli samoihin aikoihin oikeuden käsittelyssä. Meursault nähdään tunteettomana hirviönä ja hänet tuomitaan kuolemaan. Meursault ei halua armahdusta. Kuoleman edessä hän tuntee löytäneensä rauhan ja onnellisuuden maailman lempeästä välinpitämättömyydestä, jonka hän kokee kaltaisekseen.

Luin joskus teini-ikäisenä Camus’n teoksia. Muistikuvani on, että niissä oli jotakin vaikuttavuutta, minkä muistaa vieläkin. Tämän kirjan, Sivullinen, teksti vaikutti vieraalta. En tuntenut tekstiä tutuksi. Alkuosa tuntui vähän pitkästyttävältä lakonisuudessaan ja elämästä irti olevassa kuvauksessaan. Toiseen osaan päästyäni mielenkiintoni kasvoi. Tuntui kuin kirjailija olisi päässyt itse asiaan. Alkuosa vaikutti vain johdattelevalta tekstiltä.

Kirjan luettuani ryhdyin pohtimaan, mitä kirjailija halusi kirjallaan kertoa. Hänen oli luotava hahmo, jonka tekoja ja suhdetta muihin ihmisiin ja olemassaoloon oli tarkasteltava. Ihmisyys, ihmisen luonne, sattumanvaraisuus, kaiken tarkoituksen pohtiminen, rakkaus tai sen puute olivat asioita, joita olin löytävinäni kirjailijan teemoina tässä kirjassa. Kirjan loppuosaan ihmisenä olemisen käsitykset ja kysymykset olivat pakattuna siistinä kudontana. Kirjan vaikuttavuus paljastuikin vasta laskettuani kirjan kädestäni ja ryhdyttyäni miettimään lukemaani.

Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Kirja on 160- sivuinen ja sen lukee muutamassa tunnissa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, kunhan jaksaa kahlata kirjan ensimmäisen osan loppuun.

Jari Makkonen

Jamilahti

Uudistuneet sisällöt, ammattitaitoiset opettajat ja tekemisen meininkiä. Kaikki edellytykset viettää ainutlaatuinen vuosi ja omaksua tulevaisuuden tietotaitoa.

Tutustu tarjontaamme ja laita hakemus, kutsumme sinut haastatteluun

Toimisto

Jamilahden kansanopisto
Tikkupolku 1, 49460 Hamina
0400 318 456
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Jamilahti muualla verkossa