Mikä on koulupäivän paras tunti? No, tietysti ruokatunti! Jamilahden kansanopistossa syödään Erja-emännän itse valmistamaa ruokaa; kyseessä ei ole siis eineskeittiö, vaan lihapyörykät pyöritellään ja pihvit paistetaan ihan itse. Myös esimerkiksi majoneesit, peruna- ja punajuurisalaatit tehdään alusta alkaen omassa keittiössä. – Tietysti tukkuliikkeitten tarjoukset huomioidaan ja budjetissa pysytään, huomauttaa nauravainen emäntä.
Erja on viihtynyt Jamilahden keittiössä yli kolmekymmentä vuotta. Pesti alkoi keittiöapulaisena ja jatkui keittäjänä. Viimeiset kymmenen vuotta Erja on ollut emäntänä.
– Kun tulin taloon, keittiössä hääri kolme ihmistä, tätä nykyä vastaan itse yksin koko keittiöstä, kertoo Erja. Itsenäisessä työssä on puolensa: saa suunnitella ja toteuttaa oman mielen mukaisesti. – Mutta myös se viimeinen kuppikin on tiskattava itse.
”Itse kun tekee, niin tehty on!”
Jamilahden kansanopistossa ruokailijoiden määrä vaihtelee viikoittain. Vaikka opiskelijamäärä pysyy kutakuinkin samana, niin ulkopuoliset koulutustilaisuudet ateriapalveluineen helposti tuplaa ruokailijoiden määrän. Kiire ja kuumuus ovat osa työnkuvaa. Pieni kiire pitää vireessä, mutta isossa kiireessä pitää jo haastaa itsensä, vaikka äärimmilleen. – Joskus on ollut tiukkoja hetkiä, Erja myöntää, – mutta sisulla ja päättäväisyydellä on aina selvitty.
Paitsi keittiöhenkilökunnan määrän suhteen, myös ravitsemuksen suhteen vuosikymmenet ovat tuoneet muutoksia.
– Erityisruokavaliot ovat tätä päivää. Jos ateriapalvelun myötä ruokailuun saapuu kuudenkymmenen henkilön joukko, niin heistä peräti kaksikymmentä saattaa esittää erityistoiveensa, eikä suinkaan aina ole kysymys lääketieteellisestä perusteesta, muotoilee Erja.
Oma persoona pelissä
Vuosikymmenten kokemuksella Erja osaa jo ennustaa ruokalajien menekin: kesällä, rippileirien aikaan pastapohjaiset ruoat ovat suosittuja, mutta aikuisopiskelijoiden kohdalla kalaruoat nousevat kärkeen. Omalla kohdallaan emäntä itse tykkää jo keventää: keitot ja ruokaisat salaatit maistuvat parhaiten.
Parin päivän päästä Jamilahden kansanopiston ruokalaan saapuu odotettu ja ajanmukainen uusi linjasto. Se juohevoittaa käytänteitä, mutta yksi ja sama tavoite pysyy: tyytyväinen asiakas. Erja ei toteuta tarkkaa reseptiikkaa ja kokeekin tekevänsä työtä omalla persoonallaan. – Työ pitää tehdä niin, että kehtaa tulla esiin keittiöstä ja ottaa palaute vastaan.
Teksti: Pia Puheloinen
